Jokaisenoikeudet ja metsässä liikkuminen

Suomen jokaisenoikeudet ovat ainutlaatuinen mahdollisuus nauttia luonnosta ja ulkoilusta. Ne antavat jokaiselle oikeuden liikkua vapaasti metsissä, vesillä ja maastossa ilman maanomistajan lupaa. Voit siis retkeillä sekä poimia marjoja ja sieniä, kunhan kunnioitat luontoa ja muita luonnossa liikkujia. Tärkeää on säilyttää luonto siistinä, ja ylläpitää rauhallinen tunnelma, jotta luonnosta voivat nauttia niin kanssakulkijat kuin luonnossa elävä lajisto. 

Huomioithan, että luonnonsuojelualueilla jokaisenoikeuksia voidaan rajoittaa. 

Tutustu jokaisenoikeuksiin Metsähallituksen sivuilta.  

Keltavahvero eli kantarelli

Millaisesta maastosta: Lehtipuuvaltaiset, useimmiten koivumetsien lehtoalueet. Myös kuivat mäntykankaat voivat toimia myös kasvualueina.  

Tunnusmerkit: Kantarelli on kirkkaankeltainen sieni, joka kasvaa usein joukoittain. Sienen muoto on kasvaessa suppilomainen. Lakin reunat ovat mutkikkaita ja epäsäännölliset. Kantarellin vahvimpia tuntomerkkejä ovat sen paksut poimut lakin alla ja kantarellille ominainen hedelmäinen tuoksu. Kantarellin voi joskus sekoittaa valevahveroon, joka on kantarellia tummempi sieni ja sillä on lakin alapinnassa heltat poimujen sijaan. Valevahvero ei ole myrkyllinen, mutta se ei ole kantarellin kaltainen herkullinen ruokasieni.  

Milloin: Pitkä kausi, yleensä jo heinäkuusta loppusyksyyn. Kantarellit kasvavat vuosittain samoille paikoille, joten hyvän sienimaaston löytyessä, kannattaa samalla paikalle suunnata myös seuraavana vuonna!

Käyttö: Kantarellit ovat maukkaimpia tuoreeltaan kypsennettynä, mutta sieniä voi myös kuivata tai pakastaa. Sopii esimerkiksi kastikkeeseen, munakkaaseen, risottoon, piiraaseen tai keittoihin. Paras säilöntämenetelmä on pakastaminen, jota ennen kantarellit kannattaa paistaa pannulla ilman rasvaa, niin että ylimääräinen neste sienistä haihtuu pois. Tuoreeltaan käytettynä, kantarellia ei tarvitse esikäsitellä ennen ruuanlaittoa.

Suppilovahvero

Millaisesta maastosta: Suppilovahvero elää kuusen juurisienenä, joten tyypillisiä kasvupaikkoja sille ovat kuusikot ja sekametsät. Suurina ryppäinä kasvava sieni on yleinen näky sammalen seasta noustessa. Jos löydät yhden, katso ympärillesi, todennäköisesti löydät paljon lisää. Suppilovahveroita on helpoin kerätä tuppoina ylös maasta ja katkaista multainen varren osa veitsellä.

Tunnusmerkit: Nuoret suppilovahverot ovat väritykseltään kellanruskeita, mutta vanhetessaan väri muuttuu tumman- tai harmaanruskeaksi. Aromikkaan tuoksuisen sienen lakin alapinnalla on helttoja muistuttavat poimut, ja ontosta jalasta löytää kellanvalkoista maltoa. Suppilovahveron voi sekoittaa myrkylliseen näköislajiin, rustonupikkaan. Rustonupikan heltta on nimensä mukaisesti rustoisen näköinen ja lakin reunat ovat kääntyneet sisäänpäin. Rustonupikka eroaa suppilovahverosta myös väritykseltään, joka on koko sienessä haalean ruskeanharmaa.

Milloin: Suppilovahveroita voi löytää ja kerätä alkusyksystä aina pakkasten ja ensilumen tuloon saakka. Suppilovahveroilla on siis ptkä satokausi! 

Käyttö: Suppilovahvero sopii kaikkeen ruoanlaittoon, sillä se on erinomainen ruokasieni. Aromikas maku on parhaimmillaan kastikkeissa, keitoissa ja suolaisissa piiraissa. Suppilovahveroa ei tarvitse esikäsitellä ennen käyttöä ruoaksi. Paras keino säilöä suppilovahveroita on kuivaus. 

Metsän maistuvimmat marjat

Marjastus Suomessa on virkistävä ja maistuva tapa kokea luontoa. Suomessa kasvaa monia herkullisia marjoja, kuten mustikoita, vadelmia, puolukoita ja lakkoja, jotka ovat paitsi terveellisiä myös maistuvia. Paras aika marjastukseen on yleensä kesästä syksyyn, ja monet suomalaiset nauttivatkin perinteestä kerätä marjoja omaan pakastimeen talven varalle.

Ennen marjastusretkeä on hyvä tutustua eri marjalajeihin ja niiden kasvupaikkoihin. Muista myös, että luontoa on kunnioitettava – älä poimi marjoja yli tarpeen, jotta myös muut voivat nauttia luonnon antimista. Marjastus tarjoaa ainutlaatuisen tavan liikkua ulkona ja nauttia suomalaisesta luonnosta. 

Marjastusajat ja syötävät marjat – Luontoon.fi 

Puolukka

Millaisesta maastosta: Puolukka viihtyy kuivilla ja aurinkoisilla mäntykankailla, muutaman vuoden vanhoilla mäntykankailla sekä harjualueilla. Kannattaakin suunnata tällaiseen maastoon, kun haluaa poimia puolukoita.

Milloin: Puolukan satokausi alkaa vuodesta riippuen elokuun lopusta/syyskuun alusta jatkuen aina pakkasten tuloon saakka.

Käyttö: Leivonnaiset, hillot, puurot, survokset, sellaisenaan lisukkeena. Puolukoita voi säilöä hilloamalla ja pakastamalla. Puolukka maistuu myös kuivattuna! 

Lakka

Millaisesta maastosta: Lakka, hilla tai suomuurain: tällä metsien aarteella on monta nimeä! Kosteilla kasvupaikoilla viihtyvää lakkaa löytää suoympäristöistä sekä kosteikoiden, soistuneiden lampien ja turvesoiden ääreltä. Lakkoja kasvaa erilaisten suotyyppien äärellä, niin aapasoilla kuin korpien ja rämeiden äärellä. 

Milloin: Mikäli pölytys on onnistunut, lakan “kultainen keruuaika” on Keski-Suomessa heinäkuun puolivälissä. Paras keruuaika kestää noin 2–3 viikkoa, ja satoa kypsyy jatkuvasti lisää. Koska satokausi on lyhyt, kannattaa tilannetta lähteä katsomaan jo heinäkuun alussa. Parhaimman keruuajan loppupuolella osa marjoista on helposti jo ylikypsiä. Lakka on kypsä ja paras kerättäväksi kullankeltaisena, tumman keltainen on jo ylikypsä ja punertavia sävyjä sisältävät ovat raakoja. Raakana lakka on kova eikä marja irtoa helposti varrestaan. Kypsä marja ikään kuin tippuu kämmenelle sitä poimiessa.

Käyttö: Lakka on makoisa marja, jota käytetään monissa jälkiruuissa, kuten leivonnaisissa. Marja maistuu parhaalta tuoreena sellaisenaan, lisukkeena puuroissa ja jugurteissa. Säilöntä hilloamalla ja pakastamalla.